Toukokuun puoliväli Tallinnassa, ja matka kohti Kreikkaa on alkamassa. Pyörittelin mielessäni useamman vuoden ajatusta pidemmästä pyörävaelluksesta, ja nyt seison pyöräni kanssa Tallinnan satamassa. Mieliala on ristiriitainen, jännittynyt, odottava sekä innostunut. Reitin olen suunnitellut valmiiksi Pohjois-Puolaan asti ja siitä eteenpäin pikemminkin hahmotelmaa kohteista, joissa haluan kesän aikana käydä. Matkan ensisijainen kohde on Kreikka ja siellä tarkemmin lomasaari Thassos. Kiertelyä muutamalla lomasaarella on myös suunnitelmissa. Paluumatkan reitiksi olen kaavaillut ainakin Italiaa, mistä olen kuullut hyvää pyöräilijän näkökulmaa ajatellen. Muuten suunnitelmissa on kotiin Suomeen jotain sopivaa reittiä, aikataulun puitteissa. 

Slovakia oli vain läpikulkuväylä Kreikkaan, joten en kierrellyt turistikohteita, vaan keskityin pääkohteeseen Thassokseen. Unkarissa hain sopivan tien rajan ylittämiseen Romanian puolelle, ja se löytyi tieltä E79/E60, joka kulkee Oradean kaupunkiin Romanian puolelle. Sain kierrettyä kaupungin aika kivasti, mutta lukuisat kulkukoirat aiheuttivat ongelmia. Erittäin agressiivisesti käyttäytyvät koirat hyökkäävät raivoisasti polkupyöräilijää kohti, jolloin saa polkea todella henkensä kaupalla. Valitsin hieman pienemmän tien, joka kulkee vuoristoisempaa reittiä Alpa Lulian kaupunkiin. Sieltä jatkoin edelleen pienempiä ja hiljaisempia teitä, vuoristossa kurvaillen Craiovan kaupunkiin. Romanian ja Bulgarian rajana kulkee Tonava, jonka ylitse menin lautalla Calafatasta Vidiniin. 

Mukavan lomailun ja bulgarialaiseen kulttuuriin tutustumisen jälkeen jatkoin matkaa kohti Kreikkaa ja Thassoksen lomasaarta. Kreikan puolella ilmasto vaihtui välimerellisemmäksi; kuivemmaksi ja kuumemmaksi. Samoin kasvillisuus muuttui Bulgarian ja Kreikan välisen matalan vuoriston yli mentäessä kitukasvuisemmaksi, koska kuumemmaksi sekä kuivemmaksi käynyt ilmasto rajoittaa kasvua. 

Egeanmeri kimalteli kauniin sinisenä palmujen reunustaessa rantaa, kun saavuin Kavalan satamakaupunkiin. Yli kolme viikkoa pyöräilyä takana ja vihdoin perillä Kreikassa meren rannalla! Lyhyt lauttamatka Kavalan satamasta Thassokselle ja leirintäalueelle merenrantaan yöksi. Kaiken piti olla täydellistä, kuten ennakolta olin monta kertaa ajatellut; kaunis auringonlasku, oma hiekkaranta kauniilla lomasaarella ja lämmintä vettä. Se, että olin päässyt perille tavoitteeseen pitkän polkemisen jälkeen, ei ollutkaan sitä mitä olin odottanut. Yli puoli vuotta olin miettinyt ja leikitellyt ajatuksella, että sitten kun olen Kreikassa Thassoksella, olon täytyy olla vähintää kuin olympiavoittajalla. Olo olikin tyhjä ja yksinäinen. Perille pääsy ei ollutkaan tärkeintä, eikä se tehnyt onnelliseksi, vaan matkalla oleminen tekee onnelliseksi. Ajelin seuraavan viikon verran allapäin. 

Thassokselta palasin seuraavana päivänä mantereelle Kavalan satamaan. Jatkoin lautalla Lesvokselle, missä ajelin saarta ympäri vajaan viikon. Siirryin Lesvokselta lautalla Samokselle, johon saavuin sopivasti syntymäpäivää viettämään. Kreikkalaista ruokaa ravintolassa ja mukavaa lomailua kauniissa maisemissa nosti mielialan takaisin korkealle. Saarihyppelyn seuraavana etappina oli Rhodos, jossa ajelin turstikohteita kierrellen. Päivää rytmittivät sopivin välein olevat uimapaikat, joissa tuli myös sukelleltua ja hetki makoiltua hiekalla. 

Ateenassa Agropolilla mielenosoittajat olivat vastassa, protestoiden hallituksensa politiikkaa vastaan. Sain kuulla paikalliselta asukkaalta, että kahden päivän päästä on tulossa iso mielenosoitus, joka voi muuttua väkivaltaiseksi. En jäänyt odottamaan mielenosoitusta, vaan katsoin parhaaksi jatkaa polkemista. Jatkoin merenrantoja seuraillen Luoteis-Kreikkaan, Igoumenitsan satamakaupunkiin. Ennen satamaa pyörästä katkesi kaksi pinnaa. Igoumenitsasta matkasin laivalla Italiaan, Brindisiin. Laiva lähti viisi tuntia myöhässä, joten hyvityksenä sain hytin käyttöön. 

Italian puolella ajoin itärannikolta länsirannikolle Taranton kautta. Seurasin meren läheisyydessä kulkevia teitä, mutta oli vaikea löytää pienempiä teitä. Niitä pitkin olisi rauhallisempi ajaa isojen, vilkkaasti liikennöityjen teiden sijaan. Rossanon kaupungista nousin kauniisiin ja metsäisiin vuoristomaisemiin. Vuoristosta sain lasketella pitkään alasa Cosenzan kaupunkiin, mikä sijaitsee laakson pohjalla. Kesäaikaan auringon paahtaessa laakson pohjaa ja vuorien rinteitä, Cosenzan kaupunki on varsinainen pätsi. 

Italian länsirannikolla erityisen kaunista aluetta on Amalfi ja Sorrento, jotka sijaitsevat merelle työntyvässä niemessä. Niemen kiertävä tie on hyvin kapeaa, koska toisella sivulla on jyrkkä pudotus merelle ja toisella pystysuoraa vuoren rinnettä. Maisemat ovat pyörän selästä katsottuna todella huikeat. Sorrentosta lyhyen ajon päässä on Pompejin laavan peittämä raunio kaupunki sekä Vesuvius-tulivuori. Napolin kaupunki jatkuu aivan Vesuviuksen rinteille. Hektisestä kaupunkipyöräilystä pitävälle Napoli voisi olla sopiva paikka polkemiseen. 

Ajoin Toscanan alueella, kauniina iltapäivänä mutkaista alamäkeä, jota puut reunustivat antaen varjoa paahtavalta auringolta. Tuntui mukavalta vaihteeksi lasketella mäkeä alas. Olin melkein lasketellut mäen alla sijaitsevaan pikkukylään asti, kun yllättäen mutkan takana oleva reikä asfaltissa ilmeistyi eteen. En ehtinyt väistämään, vaan ajoin suoraan reikään. Kovan jysähdyksen jälkeen olin vain iloinen, että pysyin pystyssä. Samalla huomasin takarenkaan puhjenneen ja vaappuvan pahasti. Pysähdyin pikkukylään ja katsoin, missä kohtaa reikä on. Samalla huomasin takavanteen haljenneen ilkeästi. Olin hämmentynyt enkä tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Lauantai-iltapäivä pikkukylässä, missä ei ole pyöräliikettä, on huono paikka huomata vanteen haljenneen. 

Vanhempi italialaismies käveli ohi ja näki heti, että pyörän kanssa oli ongelma. Hän soitti poikansa, joka osasi englantia, paikalle ja saatiin selvitettyä tilannetta. Selvisi, että lähin pyöräliike sijaitsee vajaan 10 kilometrin päässä naapurikaupungissa. Sanoin, että voin kyllä taluttaa pyörän liikkeeseen, mutta se ei käynyt missään nimessä, koska liike suljetaan iltapäivästä. Vanhempi herra lähti hakemaan autoaan ja kaarsi hetken kuluttua pyörän viereen vanhalla, pienikokoisella Fiat Pandalla. Hieman ihmettelin miten pyörä saadaan mukaan, mutta takakontin auettua asia selvisi. Auton tavaratilaa oli jatkettu etupenkeille asti, poistamalla takapenkit, joten pyörän saattoi vain nostaa sisälle takaluukusta. 

Ajoimme kohti pyöräliikettä ja vanhempi herrasmies mies soitti pyöräliikkeen omistajalle, että laittaa korjausvälineet valmiiksi, on tulossa yksi hätätapaus! Totesin autossa etupenkillä istuen, että siitä hetkestä, kun huomasin vanteen haljenneen, 10 minuuttia myöhemmin olin jo matkalla pyörähuoltoon. Huollossa löytyi sopiva takavanne ja omistaja lähti pinnoittamaan uutta takavannetta. Kaksi tuntia myöhemmin vanne oli valmis ja olin valmis jatkamaan matkaa. Pyöräliikkeen omistaja sekä autokyydin tarjonnut italialainen eivät halunneet mitään korvausta avustaan. Sain kuitenkin maksettua uuden vanteen ja osat, mutta työstä korjaaja ei halunnut mitään palkkiota. 

Gardajärven maisemissa on mukava pyöräillä, kun kaunis turkoosin värinen vesi kimaltelee vuorten noustessa mahtavasti taustalla. Gardajärven ympärillä kulkeva tie on melko tasaista ja kevyt polkea. Järven pohjoisosassa sijaitsevasta Riva del Gardasta suuntasin omenaviljelmien keskeltä Trentoon, josta käännyin itään kohti Marmoladan maailmanperintökohdetta. Ei, tarkoituksena ei ollut kiivetä Marmoladan seinämiä, vaan tyydyin katsomaan kaunista vuoristomaisemaa pyörän satulasta.

Sain vuorenrinteiden kapuamisesta tarpeeksi, joten käännyin kohti pohjoista ja Normandiaa. Ajoin enemmän siirtymäajotyylisesti Normandiaan asti. Tasainen maasto houkutteli ajamaan pidempiä päivämatkoja. Kävin katsomassa maihinnousurannikon, josta jatkoin Le Havreen ja Englannin kanaalin vartta melkein Belgiaan asti. 

Belgian puolella kaupungeissa pyöräileminen on toimivaa, koska hyvin merkityt pyöräkaistat ovat johdonmukaisia. Eivätkä pyöräkaistat poukkoile mihin sattuu, kuten monissa muiden maiden kaupungeissa. Toinen mukava piirre pyöräilijän kannalta ovat autoilijat, joiden huomioiva asenne polkupyöräilijöitä kohtaan luo hyvän ilmapiirin ajamiselle. Autoilijat tiesivät myös paikkansa liikenteessä toissijaisena kulkuvälineenä. Hollannin puolella hyvä kaupunkipyöräilykulttuuri jatkui. 

Saksassa suuntasin Hampuriin ja muutaman tunnin pyörimisen jälkeen reitti ulos kaupungista kohti Tanskaa löytyi. Kävin Tanskassa pienen ylimääräisen lenkin, seuraillessani Pohjanmeren ympäri kulkevaa merkittyä pyöräreittiä. Se on tällä hetkellä maailman pisin merkitty pyörävaellusreitti. Kööpenhaminassa, Tanskan pääkaupungissa, vietin yön tuttavan luona. Ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon pääsin oikeaan suihkuun! 

Helsingöristä Tanskassa menin lautalla Helsingborgiin Ruotsiin. Kävin Vätternin ja Vänernin rannoilla, mistä jatkoin kohti pohjoista ja Säleniä. Olisin valinnut suoremman reitin Suomeen, mutta olin ennen reissua luvannut olla mukana Ikaalisten Nousevan Voiman viestijoukkueessa Vasa Staffettenissa. Vasa Staffetten on kymmenen hengen viestijuoksukilpailu ja se alkaa Sälenista ja päättyy Moraan. Ajoin sopivasti Säleniin mökkimajoitukseen edellisenä päivänä ennen starttia. Joukkueemme oli hienosti viides. En voi suositella juoksemista koko kesän polkemisen jälkeen, yhden juoksulenkin harjoittelulla. Kylmiltään juoksukisaan osallistuminen ilman juoksupainotteista harjoittelua on varma tapa saada jalat kunnolla jumiin. Kipeistä jaloista huolimatta jatkoin pyörävalluksen loppuosan polkemista, Sälenista Grislehamniin kautta Ahvenanmaalle. Ajoin Ahvenanmaan halki ja matkustin laivalla saariston kautta Kustaviin. Kustavista oli vielä jäljellä viimeinen etappi Ikaalisiin ja pitkä, 99 päivää ja 14 650 kilometriä kesän reissua oli takana.