Palatessani Islannista takaisin Tanskaan (Hirtshals) olin huolestunut Rohloff napavaihteistosta, sillä jouduin ylittämään Islannissa useita jokia. Vaihteisto oli kymmenkunta kertaa upotettuna veden alle, mikä ohjekirjan mukaan ei ole suositeltavaa, sillä vesi voi päästä navan sisälle. 

Kun lomaa oli vielä kolme viikkoa jäljellä, päätin ajaa keskelle Saksaa Kasseliin, missä Rohloffin tehdas sijaitsee, tarkistamaan, ettei navan sisälle ollut päässyt vettä. Kuusi päivää myöhemmin olin Kasselissa Rohloffin tehtaalla. Kerroin tehtaalla, että olen huolissani vaihteistosta, sillä pelkäsin, että vaihteiston sisälle oli päässyt vettä. Yllätyin kun tehtaan perustaja ja vaihteiston kehittäjä, Bernhard Rohloff, tuli itse tarkistamaan tilanteen. Kun vaihdoimme öljyn vaihteistoon tarkistimme samalla, ettei pois otetussa vanhassa öljyssä ollut vettä mukana. Ei ollut! Vaihteistoon ei ollut pääsyt vettä jokien ylityksestä huolimatta. 

Laitoimme uuden öljyn sisälle vaihteistoon, jolloin se oli jälleen valmis seuraavaan viiteentuhanteen kilometriin. Vaihdettua öljyn Bernhard Rohloff vilkaisi pyörän ketjua, ja totesi olevansa vihainen liian löysän ketjun takia. Hän ehdotti, että katkaisemme ketjun tehtaalla, mutta vasta seuraavana päivänä kun on paremmin aikaa. Sanoin, että voin odottaa kunhan voin nukkua jossain. Bernhard osoitti mustaa sohvaa tehtaan kahvihuoneessa ja sanoi, että mikset nuku sohvalla? Hyväksyin sohvatarjouksen ja jäin yöksi tehtaalle. 

 Illalla teimme kiertoajelun Kasselissa ja kävimme syömässä ravintolassa kaupungin länsipuolella korkealla kukkulalla, missä oli kuuluisa Hercules-patsas. Samalla opin, että Grimmin satujen kirjoittajat ovat Kasselista. Aamupäivästä saimme ketjun hyväksyttävään kuntoon, jonka jälkeen ehdin vielä vilkaisemaan tehtaan sisälle Rohloff napojen kokoamistiloja, jotka olivat paljon pienemmät kuin oletin. Hyvästien jälkeen suuntasin vielä kohti Italiaa pizzalle ja kahville.