Jukolan viesti 2015
Heikki Siivari päätti osallistua Jukolan viestiin 2015. Matkan Paimioon hän taittoi pyöräillen. Viikonlopun saldoksi tuli 951 km pyöräilyä + 15,8 km juoksuosuus.
Liikkeelle perjantaina klo 14.30
27 tuntia | 540 km pyöräilyä
Reitti: Joensuusta Paimioon
Paimiossa Heikin juoksuosuus Jukolan viestistä oli sunnuntaina aamuyöllä klo 3.15
2 tuntia 40 minuuttia | 15,8 km
Sen jälkeen pyörällä pyörähuoltoon luoksemme Sauvoon
1 tunti | 15 km
Sunnuntai-iltana klo 20.00 paluumatkalle kohti kotia
19,5 tuntia | 396 km pyöräilyä
Reitti: Sauvosta Pieksämäelle, jossa hän hyppäsi junaan ja oli Joensuussa maanantaina klo 9.00, sopivasti ehtiäkseen töihin aamukymmeneksi.
Alla Heikin tunnelmia viikonlopulta:
Heikki tutkii Ullmann Power-Station V4 -laturin uutta kuorta.
Jonain heikkona hetkenä lupauduin juoksemaan Lahti Trail Runnersin joukkueeseen Jukolan viestiä, joka järjestettiin Paimiossa 13-14.6.2015. Toisaalta voiko sitä syntymäpäivää viettää mukavammin, kuin juoksemalla metsässä kesäyönä ja ajamalla halki Eteläisen Suomen?
Perjantaina töiden jälkeen pakkailin vielä viimeiset tavarat ja ruuat pitkää viikonloppua varten, sillä olin menossa Paimioon Jukolan viestiin pyörällä. Netin karttapalvelu näytti matkaksi 530 km Joensuusta mitattuna. 10 km työmatkapyöräily sai toimia lämmittelynä polkaisua varten.
Vielä ennen lähtöä, kun tarkistin ensin kaiken tarvittavan olevan mukana pyöräilyä sekä suunnistusta varten, vilkaisin vielä säätiedotusta, mikä oli virhe. Näytti lämmintä ja aurinkoista, hyvä, mutta pyöräilyn kannalta inhottavaa tuulta lounaasta eli vastatuulta tiedossa. Ei hyvä.
Joensuusta ajelin Varkauden ja Pieksämäen kautta Kangasniemelle. Ennen Kangasniemeä polkeminen alkoi käymään raskaaksi ja uni alkoi tulla väkisin silmiin. Yö oli kylmä, kun tuuli oli tyyntynyt ja taivas oli seljennyt. Nopeita nokosia varten täytyi polkea mäen päälle, sillä monttupaikoissa tuntui todella kylmältä ja kostealta. Mäen päältä löytyi sopiva kohta puun juurelta nokosia varten. Laitoin puhelimen herättämään 15 minuutin päähän.
Heräämisen jälkeen iski hirmuinen horkka päälle ja tärisin kylmästä. Tuntui, ettei lämpö palaudu takaisin millään. Tuntia myöhemmin uni alkoi jälleen painaa ja otin uudet 15 minuutin nokoset. Tällä kertaa vaatetta oli jo reilusti päällä, mutta kylmä tuli edelleen.
Nokosilla selvisi taas hieman eteenpäin, mutta puoli tuntia myöhemmin olin taas pilkkimässä ohjaustangon takana. Päätin ottaa puolen tunnin torkut tiheiden kuusien alla, tällä kertaa kaivoin jo maakuupussin esille. Kylmä yö piti onneksi hyttyset poissa häiritsemästä unia. Puhelimen ärsyttävä herätysääni soi aivan liian aikaisin ja iskin torkkua. Piipitys alkoi taas, pakko vain nousta, kun ei se matka polkupyörällä oikein makoilemalla etene, valitettavasti.
Pidempi uuni auttoi. Saavuin Kangasniemelle, mistä Joutsan kautta ajoin Hartolaan. Hartolassa oli sopivasti huoltoasema kahvia varten; iso kahvi, isosti sokeria ja paljon kermaa. Seuraavat tunnit oli kevyt polkea halki Sysmän kauniille Pulkkilan harjulle.
Lammi ja Hämeenlinna olivat seuraavat ”rastit”. Oli jo Iltapäivä kun olin ajanut Hämeenlinnan läpi. Jotenkin olin saanut uskoteltua itselleni, ettei Hämeenlinnasta ole pitkä matka Paimioon. Ajelin kaupungin eteläpuolelle ja ajattelin, että enään on 40-50 kilometriä jäljellä. Näin kyltin tien sivussa, Turku 135 kilometriä. MITÄ HELVETTIÄ! Ei voi olla noin kaukana! Koin henkisen romahduksen tien laidalla, sillä vastatuuli oli melkoinen ja matkaa Paimioon oli saman verran kuin Turkuun, eli aivan liian paljon.
Löysin itseni makaamasta tien viereisestä harvasta metsiköstä, katselemassa pilvien lipumista sinisellä taivaalla ja puiden latvojen heilumista tuulessa. Suljin silmät. Olin vain. Jonkin ajan kuluttua nousin ylös ja talutin pyörän tien sivuun ja aloin polkemaan kohti Forssaa ja Paimiota.
Olin lopulta kisapaikalla Paimiossa lauantai-iltana kympin aikaan. Jalat, erityisesti reidet, olivat kumman väsyneet polkemisesta. Löysin teltan sekä Lahti Trail Runnersin juoksijoita, joilta sain numeron. Samalla näin myös edellisen osuuden juoksijan sekä jälkeeni lähtevän, joten tiesi keneltä saisin kartan ja kenelle sen annan vaihdossa. Taisin olla tällä kertaa freelancer juoksijana.
Kun muut menivät katsomaan lähtöä, jäin teltalle laittamaan suunnistusvaatteet ja varusteet valmiiksi. Vaikka olin teltassa jo yhdentoista aikaan valmiina nukkumaan, taisin nukahtaa vasta puolenyön aikaan.
Heikki käyttää Nokian älypuhelinta Ullmann Power-Station V4 -laturissa. Hän on kiinnittänyt Power-Stationin enempiä sitä piilottamatta.
Kello herätti 03. Pääsin juoksemaan kolmatta osuutta, eli pitkää yötä, joka oli 15,8 km. Oma osuus alkoi kolmen jälkeen yöllä, jolloin valoa oli jo riittävästi ilman lamppua juoksemiseen. Tulin vaihtoon nolosti 5 minuuttia myöhässä, kyllä harmitti erityisesti edellisen juoksijan kannalta. Juoksu kulki hieman tahmesti ensimmäisen puoli tuntia, jonka jälkeen juoksu alkoi vähitellen sujua, toisin ylämäet tuntuivat edellen raskailta. Vajaat kaksi ja puoli tuntia myöhemmin olin maalissa. Olin tyytyväinen juoksuun, vaikka pari pummia jäi kaivelemaan. Maaliintulon jälkeen olin vielä muutaman tunnin kisapaikalla, jonka jälkeen pakkasin tavarat ja ajoin Sauvoon.
Heikin Ullmann Magistrale tarvitsi uudet rattaat vanhojen ja kuluneiden tilalle. Hän päätti vaihtaa välityssuhdetta, koska ei juurikaan ollut käyttänyt 14. vaihdetta Speedhubissa pyöräillessään kesäreissuillaan 2013 ja 2014. Korvasimme 16-hampaisen takarattaan 15-hampaisella ja 42-hampaisen eturattaan 38-hampaisella Hope single speed -rattaalla.
Sauvoon, noin 15 km päähän, polkaisin kevyessä vesisateessa Bikestationille Siegfriediä tapaamaan. Juteltavaa riitti ja kahvia kului, kun ei oltu nähty melkein vuoteen. Vaihdatin pyörään uuden etuvalon, Schmidtin Edelux II, sekä jo pahasti kuluneet ketjun, taka- sekä eturattaan, jotka olivat saaneet osansa Islantilaisesta laavahiekasta edelliskesän matkalla.
Taisin nukkua vajaan puolen tunnin nokoset sohvalla Sigin laittaessa pyörää. Ennen lähtöä Sigi soitti vielä naapurin pitseriaan Niskun Nurkkaan, että tullaan käymään, ei pizzalle vaan kahville. Paikan omistaja Nizam sanoi, että menee kymmenen minuuttia ennen kuin kahvi on valmis. En ole koskaan Suomessa nähnyt kenenkään keittävän kahvia samalla antaumuksella kuin Nizam teki. Kohta pöydässä oli kolme kuppia turkkilaista kahvia sekä kolme vesilasia. Vedellä on tarkoitus huuhdella suuta välillä, jolloin kahvin maistaa paremmin.
Turkkilainen kahvi oli tehty kaikella huolella, sillä jo keittovaiheessa siihen on lisätty sokeri ja maito. Turkissa kahvin saa yleensä vain mustana. Kahvi maistui erittäin hyvältä ja aromikkaalta, niin kuin hyvän kahvin kuuluukin. En todellakaan tiennyt, että pitseriasta voi saada näin hyvää kahvia. Kiitos Nizam kahvista. Taidan poiketa toistekin. Harmi vain, kun turkkilainen kahvi ei taida olla listalla. Ehkä kahvia myydään tiskin alta...
En halunnut pitää mitään kiirettä kahvin kanssa sillä tiesin, että kohta sitä on taas tien päällä polkemassa kohti Pieksämäkeä. Silloin on aikaa palailla rauhaisaan kahvihetkeen hyvässä seurassa ja saada siitä lisää voimaa jatkaa läpi heikkojen ja pimeiden hetkien.
Kello oli jo kahdeksen illalla, kun pääsin lähtemään Sauvosta kohti Pieksämäkeä. Arvioin jo matka-aikaa ja totesin ajan käyvän vähiin, sillä tiistai-aamuna täytyi olla täydessä terässä Joensuussa, joten 390 km Pieksämälle saisi riittää. Myötätuuli siivitti menoa ja polkeminen tuntui helpolta. Poikkesin vain Forssassa hultoasemalla ostamassa evästä yöksi ja täyttämässä vesipullot. Polkeminen sujui hyvin, vaikka vettä tihuutti pitkin yötä.
Parhaat asiat eivät aina löydy hinnastosta... Nizam näyttää Heikille miten valmistautua oikeaoppisesti turkkilaisen kahvin juomiseen. Alle otetaan kulaus kylmänraikasta vettä.
Nyt on voimakasaromisen, kuuman, turkkilaisen kahvin suunvuoro. Nizam ja Heikki maistelemassa.
Hieman ennen Hämeenlinnaa pysähdyin p-paikalle, jossa näin katoksen, missä pystyisin nukkumaan sateen suojassa. Matkassani ei ollut majoitetta. Levitin makuualustan sekä maakuupussin maahan ja otin märimmät vaatteet pois. Nukuin tunnin, jonka jälkeen jatkoin polkemista Hämeenlinnan kautta Lammille.
Oli jo melkein aamu, kun alkoi todella nukuttamaan. Onneksi satuin ajamaan uimarannan ohi, missä oli pieni pukukoppi tunnin unia varten. Sadetta tuli edelleen kuurottaisesti. Edelliset kävijät olivat jättäneet juomatölkkinsä koppiin.
Ajoin samaa reittiä takaisin, mitä olin tullutkin. Otin taas Hartolasta ison kahvin mukaan, tietenkin runsaalla sokerilla ja kermalla. Polkeminen tuntui helpommalta kuin menomatkalla ja siinä tuulella oli iso vaikutus. Olin Pieksämäellä neljän aikaan ja seuraava juna lähtisi puoli seitsemältä. Eli sopivasti aikaa käydä ostamassa ruokaa.
Onneksi vuoro on taajamajuna, sillä pyörän saa kuljettaa ilmaiseksi mukana. Junassa nukahdin melkein välittömästi ja heräsin hieman ennen Joensuuta. Asemalta vielä kuuden kilometrin polkaisu ja olin perillä. No, ehkä sitä helpomminkin syntymäpäivää voi viettää, mutta ainakin tällä tavalla vietettynä jäi jotakin muisteltavaa.
Heikki ja Nizam Niskun Nurkan edessä Sauvossa. Heikki valmistautuu paluumatkalle kotiinsa Joensuuhun.